Pojun Tarina

Olin pitkään jo haaveillut koirasta, mutta en oikeen tiennyt mitä etsin ja minkälainen rotu sopeutuisi kerrostaloelämään. Meillä on aina ollut sekarotuisia koiria. Kaikki ne, ovat olleet onneksi terveitä ja kulkeneet pitkän matkan rinnallani. Tämä oli ensimmäinen aikajakso elämässäni, siis melkein neljä vuotta ilman koiraa. En voi ymmärtää, että miten olen siitä ajasta selvinnyt. Eläimet ovat aina olleet minulle kuin perheenjäseniä.

Kun tein päätöksen viime kesänä eli vuonna 2012 hankkia koiran, katselin paljon ilmoituksia ja laitoin niistä kyselyitä. Kaikkein eniten olisin halunnut ottaa rescue koiran, jotta voisin pelastaa edes yhden kodittoman ja huonoissa olosuhteissa eläneen eläimen. Yksi suosikeistani oli alaskanmalamuutin ja huskyn sekoitus 2,5-vuotias Mala, joka asusteli Viron kodittomien koirien paikassa. Pohdin hyviä ja huonoja puolia ottaa aikuinen vai pentu koira. Eniten mietin, että miten selviän koiran kanssa, jota on kaltoin kohdeltu ja jolla saattaisi olla monia vaikeita käytöshäiriöitä. Olin kuitenkin jo aika valmis hakemaan Malan Virosta. Laitoin viestiä tahoille, jotka päättivät koirien kotien hankkimisista. Puhuttiin puhelimessa ja sovittiin, että mietin vielä ajankohtaa ja ilmoitan heille sopivasta koiran haku ajankohdasta.

Soitin tässä välissä Tuijalle (selvänäkijälleni) ja kerroin hänelle vaikeuksistani päättää minkä eläimen hankkisin ja tietysti samalla puhuttiin myös muista huolistani.  Tuija sanoi, että hän näkee minun ottavan pentukoiran, josta kasvatan itseni näköisen, koiralle tulee olemaan erikoiset silmät ja se tulee tuomaan minulle paljon iloa elämään sekä saan nauraa sille paljon! En maininnut puhelussa, että olin jo päättänyt ottaa aikuisen rescue koiran. Hän myös sanoi, että minulle on tulossa uusi ihminen sekä työpaikka samoihin aikoihin. Lopuksi Tuija vielä sanoi, että: "Kunhan nämä kaikki toteutuvat, siinä sinulla sitten onkin käsittelemistä! " :)

No muutama päivä Tuijan kanssa keskustelusta, puhelimeni soi ja hieman huonosti suomea puhuva nainen ilmoitti, että hän voisi tuoda yhden pennun näytille. En edes tiennyt mistä pennusta oli kyse, koska olin laittanut viestiä moniin eri paikkoihin. Mutta tottakai halusin yli kaiken nähdä pennun. Nainen sanoi pennun olevan rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Auto saapui kotipihaani ja sieltä hyppäsi  pienen pieni, musta, pehmeä pallero, joka tuli heti luokseni. Sydämeni oli viety samantien!






 Nainen antoi minulle koiran EU passin, jota ihmettelin, koska jokaiseen ilmoitukseen mihin olin kirjoittanut, pennut olivat Suomessa syntyneitä. Olin nähnyt internetsivuilla paljon huijaus ilmoituksia, joten passi sai pienen paniikin aikaiseksi. Nainen kertoi, että pennut olivat syntyneet Virossa, mutta ne olivat eläneet ennen luovutusajankohtaa Espoossa omakotitalossa, jossa ne olivat tottuneet lapsiin ja muihin eläimiin. Lisäksi nainen kysyi, että otanko pennun nyt vai viekö he sen muualle, vaikka alunperin tarkoituksena oli tuoda koira vain näytille. Olin tästä kaikesta todella hämmentynyt, enkä ollut valmistautunut samantien pennun jäämiseen. Mutta en tietenkään raaskinut antaa naisen viedä pentua, joten suostuin tottakai!

Aluksi kaikki sujui hyvin, kunnes kävimme ystävieni kanssa miettimään koiran tuojan epämääräistä käytöstä ja muutenkin koko tapahtumaa. Käytin koiran eläinlääkärissä viimeisessä penturokotuksessa ja lääkäri sanoi minulle passin nähtyään, että: "älä vaan tue pentutehtailijoita!" Menin aivan paniikkiin! En edes tiennyt silloin, mitä se tarkoittaa, koska en ollut törmännyt kyseiseen asiaan ikinä ennen. Onneksi kuitenkin eläinlääkäri vakuutti Pojun olevan kaikin puolin terve. Tietysti kävin etsimään tietoa pentutehtailijoista heti kotiin päästyäni. Ja mitä kauheita tarinoita löysinkään! Siis aivan hirveää! Olin todella kauhuissani! Mietin, että entä jos Pojulta lähtee karvat, näkö ym. alle vuoden ikäisenä tai sen käytös muuttuisi yhtäkkiä agressiiviseksi. Oli todella sekavat tunteet silloin. Koitin soittaa passissa olevaan entisen omistajan numeroon, mutta puhelin oli kiinni, tietenkin! En todellakaan tietoisesti olisi halunnut tukea yhtään tehtailijaa ja huijaria, mutta en jotenkin siinä tilanteessa osannut miettiä asiaa järjellä.

Ja niinhän siinä sitten oivalsin, että ennustukset kävivät taas toteen: Otin/sain kuitenkin loppujen lopuksi pentukoiran, vaikka olin ajatellut muuta. Sain työpaikan kuljetushommista ja elämääni tuli uusi, ihana mies. Työpaikka on nyt vaihtunut ja suhde päättynyt, mutta sillä hetkellä tapahtui juuri niin kuin oli luvattu!

Soitin noin kuukauden jälkeen taas Tuijalle, jolle kerroin, että olen todella huolissani koiranpentuni syntymän olosuhteista ja lähtökohdista ja niiden seurauksista. Tuija sanoi minulle, että "ota ihan rauhallisesti, sinulle on annettu hyvä koira, josta sinä kasvatat oman näköisen. Älä siis huolehdi. Koira on terve ja ethän parempaa pentua oisi voinut saadakaan!" Mikä helpotus puhelun jälkeen tuli! Päätin etten enää stressaa asiasta, vaan luotan, että Pojun tulolla elämääni on ollut suuri tarkoitus. Ja niinhän siinä onkin.

Pojun ollessa noin kuuden kuukauden ikäinen kävimme isäni ystävän luona, jolla on aina ollut rottweilereita ja saksanpaimenkoiria. Hän teki pennulle luonnetestin ja Poju sai kiitettävän arvion! Huh! Iso taakka putosi harteiltani.

Tällä hetkellä Poju voi hyvin, eikä mitään merkkejä huonoissa olosuhteissa syntymästä ole, paitsi ehkä pieni arkuus autoja ja kovia ääniä kohtaan. Hänet on luultavasti tuotu laivalla Virosta, auton takakontissa, joten ymmärrettävästi joitain traumoja on siitä jäänyt.

En voi väittää, etteikö monesti, varsinkin nyt Pojun pentu aikana, olisi mennyt hermot, mutta olen koittanut noudattaa sen kanssa lempeää kasvatusta eli hyvän käytöksen palkitsemista, en siis huonoon huomion kiinnittämistä liikaa enkä varsinkaan alistamis periaatteeseen ryhtymistä. Tottakai jokaisella on omat kasvatustapansa.
  
Kärsivällisyyttä on tarvittu paljon, mutta Poju on senkin edestä tuonut  iloa, riemua ja rakkautta elämääni sekä olen oppinut siltä todella monia asioita!

Myöhemmin oivalsin myös Tuijan sanoman, että Pojulla on erikoiset silmät. Normaalisti ne ovat ruskeat, mutta huomasin noin neljä kuukautta sitten, että joissain tilanteissa sen silmät ovat syvänsiniset. Niin kauniit! En tiedä, onko se normaalia muillakin koirilla, mutta oli taas ihana huomata miten kaikki ennustukset toteutuvat ja itse oivallan ne, ennemmin tai myöhemmin. Muistan myös Tuijan sanat siitä, miten tämä pentu saa minut nauramaan aina silloin, kun Poju tekee jotain höpsöä, esimerkiksi riehuu ja leikkii yksinään. Mikä ihana oma yksilöni!

Poju on todella sosiaalinen, lapsirakas, iloinen, herkkä, sydämellinen ja energinen. Se on kaikkia rakastava ja lohduttava. Mieleeni tulee siitä aina Äiti Teresa <3

Kai se niin on, että koirat tulevat omistajiinsa ja toisinpäin! <3      
   
Poju:
Rotu: Saksanpaimenkoiran ja Rottweilerin sekoitus
Syntynyt: 10.05.2012


Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,
aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä ja henkensä minun käsiini <3

1 kommentti: