torstai 29. syyskuuta 2016


"Mikään ystävällinen teko - kuinka pieni tahansa,
ei koskaan mene hukkaan <3"

Aesop - Leijona ja hiiri






Kaikkein tärkeintä on muistaa:
"Katso kirkkain silmin maailmaa ympärilläsi.
Suurimmat salaisuudet piiloutuvat hyvin epätavallisiin paikkoihin. He, ketkä eivät usko ihmeisiin, eivät ikinä kohtaa niitä."

Roald Dahl - The Minpins






tiistai 27. syyskuuta 2016

                                  Terveisiä Kalajoelta! <3



tiistai 13. syyskuuta 2016

Apuaaaaa! Mie sain tämmösen ihanan kirjeen ja lahjan tänään postiluukusta! <3 Olen ihan sanaton! 
Siis voitteko kuvitella? Tämä on jotain aivan uskomatonta! Tuo kirje, nuo kauniit sanat ja ihana vaaleanpunainen höyhen sekä hertta jätkä! <3
 Pelkästään koko tämä mahtava ja sydämellinen ajatus joltain tuntemattomalta ihmiseltä! En voi muuta sanoa, kuin kiittää sydämeni pohjasta! Tässä ihanassa yllätyksessä on vielä mahtavinta se, että minulla on jo pari päivää ollut tunne, että saan joltain ihmiseltä lähiaikoina kirjeen!  :)
Aivan käsittämätöntä! Tämän lahjan lähettäjä on luultavasti joku teistä ihanista blogini seuraajista ja sen verran tiedän, että kirje on postitettu leiman mukaan Kuopiossa, JOTEN sinä mahtava, hyväsydäminen ja ihana ihminen: KIITOS, KIITOS ja vielä kerran KIITOS! 
<3 Teit sellaisen teon, jota en unohda koskaan! <3


tiistai 6. syyskuuta 2016


Erityisherkkyys

Tänään mieltäni kävi "vaivaamaan" tämä (yllättävänkin) yleinen synnynnäinen ominaisuus: Erityisherkkyys. Vasta noin vuosi sitten kävin tutkimaan ja miettimään omalla kohdallani tätä ominaisuutta. Olin usein ihmetellyt, että miksi ihmeessä saatoin vaikka ystäväni kanssa vietetyn kahvitteluhetken jälkeen olla henkisesti aivan loppu. Ihmettelin, että miksi yleensä niin sosiaalinen minä, halusin niin kovin usein olla yksin. Ja tätä samaa asiaa ovat aina ihmetelleet kaikki läheiseni. Siksi olenkin vain usein tyytynyt kuittaamaan sen sillä, että olen erakko :) On ihmisiä, jotka eivät kestä yhtään yksinoloa ja sitten on niitä, jotka tarvitsevat päivittäin edes hetken omaa rauhaa, riippumatta siitä, että onko kyseessä erityisherkkä ihminen vai ei. Nuorempana "kestin" esim. musiikin päälle jättämisen öisin, yrittäessäni nukahtaa, mutta nyt moneen vuoteen se ei ole enää onnistunut. Tällä hetkellä en kestä mitään ylimääräistä ääntä nukkumaan käydessä. Usein myös jo pelkkä puhelimeni liiallinen piipitys saa samantien verenpaineeni koholle. Minulla on myös usein olo, että tavallaan olen pirteä ja hyvällä tuulella, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksa puhua kellekkään. Välillä tuntuu aivan kun oisin lamaantunut. Myös työpäivien jälkeen olin usein aivan poikki. En siitä, vaikka työ olisi ollut fyysistä vaan siitä, jos olin joutunut keskustelemaan "liikaa" päivän aikana tai kuunnellut paljon työkavereiden ongelmia. Oli siis olo, ettei ole enää jäljellä yhtään energiaa mihinkään. Siksi minulla onkin esimerkiksi ollut aina tarve päiväunille. Se selittyy siis sillä, että erityisherkkä ihminen "imee itseensä" muiden kokemukset ja tunteet. Myös toisinpäin se tarkoittaa, ainakin omalla kohdallani, että kun eläydyn ja tunnen niin vahvasti kertomani tapahtumat, niin koen ne tavallaan aina uudestaan ja sehän ymmärrettävästi on melko kuluttavaa. Minulla on siis silloin olo, että olen antanut kaikkeni. Usein huomaan itsestäni, että eri mielentiloissa kaipaan erilaisten ystävieni seuraa. Esim. ollessani väsynyt, en välttämättä "kestä henkisesti" sillä hetkellä ihmistä, joka on "ylienerginen" ja puhuu paljon. Tämä pätee samoin myös toisinpäin. Jos olen iloinen ja innoissani, en halua viettää sillä hetkellä aikaa ihmisen kanssa, joka on hieman rauhallinen tai alakuloinen. Olen myös usein kieltäytynyt ystävieni näkemisestä tai ollut vastaamatta puhelimeen silloin, kun en välttämättä ole ollut väsynyt, vaan olen yksinkertaisesti tuntenut itseni "matala energiseksi". En ole halunnut silloin olla heille ns. "huonoa seuraa" tai "välinpitämättömän kuuloinen". Tämän vuoksi haluan viettää aikaa ystävieni kanssa vain silloin, kun olen täysissä sielun ja ruumin voimissa, jotta minulla on  virtaa olla iloinen ja toisaalta taas jaksamista kuunnella heidän asioitaan tai yhtälailla puhua omista ongelmistani. Eli helpommin sanottuna: Olla 100 prosenttisesti läsnä <3 Joskus olen myös ihmetellyt, että miksi esim. jonkun palaverin tai kouluaikoina mielenkiintoisen oppitunnin jälkeen olin aivan valmis lähtemään lepäämään. Uskon, että tämä johtui myös erityisherkkyydestäni eli vain ja ainoastaan siitä, että olin keskittynyt kaikilla voimillani opettajan tai kouluttajan esiintymiseen ja se myös tavallaan kuormitti minut aivan loppuun. Saatoin usein myös oppituntien aikana ärsyyntyä muiden luokkalaisten supinaan eli opetuksen häirintään niin pahasti, että välillä teki mieli karjua täysillä kesken tunnin niille "häiriköille", että: "Nyt oikeasti, päät kiinni!!" Luojan kiitos, en kuitenkaan ikinä tehnyt niin xD Olen myös ihmetellyt usein, että miksi esim. kaupassa kuulemani pienen lapsen itku tai huuto saa melkein aivoni räjähtämään! Ja että miksi koen aina niin voimaakkaasti kaikki onnen ja kiitollisuuden tunteet, mutta myös vastapainona olen aivan raivona esim. muiden epäoikeudenmukaisesta käyttäytymisestä sekä lupausten pettämisistä. Nämäkin tunteet tunnen 110 prosenttisesti, mutta kun saan ne sanottua ja näytettyä ulos, niin rauhoitun samantien. Tähänkin on siis onneksi "luonnollinen selitys"  
Tässä on hyvä artikkeli, joka avaa hieman erityisherkän ajatusmaailmaa. Eilen ja tänään huomasin taas itsessäni paljonkin näitä piirteitä. Muutama keskustelu kasvotusten ja puhelimessa ystävien kanssa, virastoasioiden hoito, tekstiviestien pärinä ja liikenneruuhkat. Siinä oli taas "tarpeeksi" erityisherkälle ärsykkeitä yhdelle päivälle. Kun erityisherkkä ihminen on vastuuntuntoinen ja melkeimpä yliempaattinen, niin silloin ottaa kaikki päivän tapahtumat hieman rankemmin kun muut ihmiset. Artikkelissa puhutaan myös hyvin muiden ihmisten mielikuvista: Joidenkin mielestä erityisherkät ihmiset ovat masentuneita tai vaan laiskoja, jos he eivät jaksa kuunnella kahdeksaa tuntia opetusta, jossa täytyy olla skarppina tai olla sosiaalisissa tilanteissa liian pitkään. Mutta niin ei asia ole. Tärkeää on siis tunnistaa itsessä tai lähipiirin ihmisissä nämä erityisherkät yksilöt. Silloin on ehkä edes vähän helpompi ymmärtää erityisherkän tarpeita ja ominaisuuksia. Nämä erityisherkät ihmiset ovat kuitenkin yleensä erittäin lahjakkaita, hyviä ja luotettavia ystäviä sekä  tunnollisia työtekijöitä eli aikamoisia timantteja! 
 Toivottavasti jokainen erityisherkkä ihminen tiedostaisi tämän mahtavan, synnynnäisen ominaisuutensa ja osaisi käyttää sitä voimavaranaan ihmissuhteissa sekä oman polun etsinnässä <Niin kuin artikkelissakin sanotaan: "Herkkyys on Rikkaus" Mutta nyt näihin tunnelmiin: "Suljen puhelimen äänet, piiloudun sänkyyni ja olen vain yksin, omassa hiljaisuudessa  Levollisia unia teille Kaikille" 


maanantai 5. syyskuuta 2016

Valintoja

Toissapäivänä olin vaikean valinnan edessä. Eräs ystäväni kysyi minulta melko suurta rahallista apua. Olin auttanut häntä usein jo aiemmin ja viime aikoina melkeimpä "vähän liikaakin". Tämä ihminen on sellainen, joka ei valitettavasti kauhean usein ota vastuuta virheistään eikä teoistaan. Hänen elämänsä on ollut oikeastaan aina hieman vaakalaudalla. Hän on usein kohdellut muita ihmisiä väärin, myös minua. Olen ollut kaikesta huolimatta tämän ihmisen tukena vaikeissa elämäntilanteissa ja auttanut häntä aina parhaani mukaan. Toisinaan olen "äidillisesti" yrittänyt neuvoa ja ohjata häntä oikeaan suuntaan ja välillä on tuntunutkin, että hän on oppinut omista virheistään. Välillä taas ei. Nyt tämän avunpyynnön kohdalla minulle tuli tunne, että minun EI pitäisi nyt tällä kertaa "pelastaa" häntä. Ajattelin sen päätöksen olevan vain ja ainoastaan hänen henkisen kasvunsa parhaaksi. Olen usein halunnut "opettaa" hänelle kiitollisuutta, nöyryyttä, lupausten pitämistä ja muiden ihmisten kunnioitusta. Mutta se on valitettavasti monesti tuntunut aivan turhalta työltä. Olin siis tästä päätöksestäni hieman epävarma ja tunteet olivat ristiriitaiset, koska en varmaan ikinä aikaisemmin ole kieltäytynyt auttamasta ketään, silloin kun minulla on ollut siihen mahdollisuus. Päätin siis pyytää Enkeleiltä apua päätökseeni. Lähdin lauantai-aamuna koirani kanssa lenkille ja sanoin itsekseni ääneen: "Rakkaat enkelit, antakaa minulle joku merkki, jos päätökseni eli EI:n sanominen on oikea ja ainut ratkaisu tässä tilanteessa. Näyttäkää minulle vaikka valkoinen höyhen lenkkini aikana, jotta tiedän Teidän olevan päätöksestäni samaa mieltä ja että olette tukena tässä valinnassani. Kiitos, Aamen" Ja kuinka ollakaan, noin puolivälissä luontopolkua, edessäni näkyi kaunis, valkoinen höyhen! Ja siinä vieressä vielä toinenkin! <3<<<
 Otin höyhenet takkini taskuun ja kiitin Enkeleitä. Näin sain vastauksen ja varmistuksen päätöksentekooni <3 Enkelit tiesivät minun tarvitsevan vahvistusta ja tukea, joten he tekivät sen juuri sillä tavalla, kuin olin pyytänytkin <3 Suuri kiitos siis näille mahtaville apureillemme ja ohjaajillemme, näistä kuvassa olevista ihmeistä.
Joskus on tosiaan vaan pakko tehdä vaikeita valintoja, ajatella omaa jaksamista ja kohteliaasti kieltäytyä auttamasta silloin, kun tietää sen olevan avunpyytäjän omaksi parhaaksi  <3




torstai 1. syyskuuta 2016

. • * •. ❥

Olemme kaikki kävijöitä tällä kertaa tässä paikassa. Olemme vain läpikulkumatkalla. Meidän tarkoitus täällä on havaita, oppia, kasvaa, rakastaa ... ja sitten palaamme takaisin kotiin.
- Australian aboriginaalien Sananlasku
-Ajatelmia