keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Facebook "avautumiseni" :)

Saisinko vähän avautua?
Ihan ensiksi haluan painottaa ettei tarkoitukseni tällä kirjoituksella ole loukata ketään eikä tämä ole kellekkään mitenkään henkilökohtaisesti kohdistettu. Alan vaan olemaan pikkuhiljaa loppu näihin negatiivisiin ja "elämäntapa" valittaja ihmisiin. Valittaminen pikku asioista on ihan normaalia ja varmasti jokainen meistä "sortuu" siihen useinkin. Mutta valittaminen joka ikinen päivä (tai ainakin ylipäänsä useimmiten) on jo huolestuttavaa sekä raivostuttavaa. En tiedä, hakeeko sellaiset ihmiset sääliä vai huomiota? "Minä, minä, minä ja minun ongelmani". Pointtina kuitenkin on se, että sääli on sairautta (empatia on eri asia). En vaan voi käsittää miten voi olla niin vaikea hakea ongelmiinsa apua? Ymmärrän toki sen, että kynnys on usein suuri ja monille se on myös valitettavasti "egokysymys". Mutta jos kokee elämänsä tyhjäksi ja mitättömäksi tai jos on huono olla, niin miksi asioille ei tehdä mitään? Odotetaanko oikeasti, että joku muu tekisi sen puolesta? Alan vaan olemaan väsynyt niihin, jotka kertovat päivittäin ongelmistaan ja siitä, mitkä asiat elämässä on päin peetä: "Ei ole sitä tai puuttuu tätä ja kaikki ihmiset on niin idiootteja, mikään ei ole hyvin, olen niin masentunut, ei ole rahaa, olen niin väsynyt ja vali vali vali" Ei tajuta, että ratkaisu noihin ongelmiin on: sinä itse! Ei puhuta oikeastaan koskaan niistä jutuista, jotka omassa elämässä on hyvin ja joista voisi olla kiitollinen. Eikä varsinkaan uskalleta katsoa itse sinne peiliin, vaan syytetään aina muita ihmisiä tai olosuhteita. Ja vielä vähemmän ollaan valmiita hakemaan sitä apua? Moni joutuu valitettavan usein siihen kuuntelijan rooliin ja tiedän omasta kokemuksestani, että se ei mitään herkkua ole! On myös niitä ihmisiä, joita autat, aina kun vaan pystyt ja usein pyytämättäkin. Ja aivan liikaa. Mitä saat kiitokseksi? Et mitään. Näitä ihmisiä kutsun nimellä: "Kun mikään ei riitä". Näitä "energiasyöppöjä" löytyy valitettavan monen lähipiiristä ja se on jokaiselle todella kuluttavaa ja henkisesti raskasta. Auttaa kyllä haluaisi, mutta monella ei ole keinoja eikä voimia siihen. Eikä tarvitsekaan olla. Jokaisella on elämässään kuitenkin omat ongelmansa ja monella isompiakin murheita mietittävänä. Kukaan täällä ei sen helpommalla pääse ja jokaisella on ne omat oppikoulut läpikäytävinään. En myöskään jaksa sitä, että valitetaan monista asioista, mutta ei kuitenkaan olla valmiita kuulemaan totuutta eikä varsinkaan tekemään asioille mitään.
Sitten on näitä ihania "drama queeniä" (miehiä sekä naisia), jotka kehittävät jokaisesta elämän pikku vastoinkäymisestä valtavan shown! Kun rakennekynsi katkeaa tai miesflunssa iskee, niin elämä on loppu ja kaikkien muiden pitäisi ottaa osaa heidän elämän traamoihin. Ja jos et lähde mukaan draamailuun tai anna yltiöpäisesti sääliä, olet tietenkin huono ihminen. Lisäksi nämä ihmiset vihaavat yli kaiken positiivisia ihmisiä ja muiden kehuminen on heille myrkkyä. Näitä tapauksia ei voi kun sääliä, vaikka niinkään ei pitäisi tehdä.
En voi tajua ihmisiä, jotka jäävät/hakeutuvat itse tiettyihin tilanteisiin ja sen jälkeen valittavat siitä. Käsittämätöntä? Asioiden hyväksyminen tai muutosten tekeminen sekä oma asenne onkin se "The Secret"! Kukaan muu ei niitä muutoksia voi tehdä, kun me jokainen itse! Jo pelkkä ajatusmaailman muutos ja asioihin suhtautuminen tekee ihmeitä! Kaiken kokemani aikana/jälkeen, olisin voinut itsekin valita sen toisen keinon käsitellä asioita: esim. Viina- tai pilleripurkkiin tarttumisen (Geenini olisi siihen ainakin ollut erittäin hyvät, ellei täydelliset). Mutta valitsin kuitenkin toisin.
On siis näitä ihmisiä, jotka ovat tehneet omat valintansa, mutta he valittavat silti! Aina jotain puuttuu ja kaikki on päin pe*settä! Ihan tiedoksi vaan edelleen: Elämäsi on sitä, mitä teet siitä! Toki on asioita, joihin ei aina voi itse vaikuttaa, mutta edelleen se tärkein asia on: Asenne ja muutosten tekeminen! Jos et pidä jostain ihmisestä: Sano se tai ota etäisyyttä häneen! Jos sinulla on päihdeongelma: Hae apua ja mene hoitoon! Jos joku on loukannut sinua: Anna anteeksi! Jos sinä olet loukannut jotain: Pyydä anteeksi! Jos olet menettänyt jotain: Käsittele ja hyväksy asia! Jos sinulla ei ole tarpeeksi rahaa: Tee jotain sen eteen! Mene töihin tai luovu jostain! Jos olet väsynyt: Lepää ja vähennä tahtia! Jos et ole tyytyväinen terveyteesi: Tee elämäntapa muutoksia! Jos et pidä työ- tai asuinpaikastasi: Muuta tai vaihda työpaikkaa! Jos et ole tyytyväinen suhteeseesi: Mene terapeutille tai eroa! Ym ym. Jos et siis ole tyytyväinen johonkin elämäsi asiaan, muuta se! Ja jos olet tyytyväinen tekemiisi ratkaisuihin ja tämän hetkiseen elämääsi: Älä valita! Tiedän kyllä, että kaikki ei ole aina niin yksinkertaista, mutta tarviiko niistä asioista myöskään tehdä liian monimutkaista?? Monet ongelmat ja olotilat johtuu riippuvuuksista, masennuksesta, ihmissuhteista ym MUTTA niihin kaikkiin on saatavilla apua! "Kukaan ei ole sanonut, että se tulisi olemaan helppoa, mutta minä lupaan, että se on sen arvoista"
"Joku muu" ei voi puolestasi tehdä valintoja eikä päätöksiä. Sinun on tehtävä se itse. Ensi askel on se vaikein, mutta tärkein.
Ja vielä yksi huomioonotettava ja valitettava totuus, jonka itse vasta lähivuosina opin, on: Kukaan ei voi toista pelastaa! Ammattiauttajat on sitä varten ja he saavat palkkaa siitä. Se on vaan karu fakta. Vaikka me kuinka haluaisimme muuttaa toisia, niin se ei tule tapahtumaan, ennen kuin he itse niin haluavat. Auttaa, herätellä ja tukea tietenkin voi ja pitääkin, mutta jokainen meistä on vastuussa omista elämistämme sekä onnellisuudestamme. Onni ja tyytyväisyys omaan elämään ei saa koskaan olla muista riippuvaista. Me ei olla täällä kuin hetken aikaa (jotkut lyhyemmän ja jotkut pidemmän), joten miksi käyttää se aika valittamiseen ja kiukutteluun? Jokaisella meistä (niin myös sinulla!) on jokin tarkoitus olla täällä ja se tarkoitus ei ainakaan ole negatiivisuuden levittäminen ja kiittämättömänä eläminen. Kaikilla on varmasti paljon asioita, joista olla kiitollinen ja toisen onni ei ole toiselta pois. Jokaisella on ne omat elämänsä tärkeimmät asiat eikä niitä pidä keskenään vertailla. Ja jokaisella meistä on myös samat mahdollisuudet, JOS niihin on valmis ja jos tekee oikeita valintoja. On helppo valita aina se "uhrin rooli" mutta ei menneisyyden tai nykyisyyden tarvitse määritellä tulevaisuuttasi! Pyydä ja anna anteeksi ja päästä irti katkeruudesta! Elämä on todellakin valintoja. Aina on mahdollisuus muutokseen ja niin kauan kun on elämää, on toivoa.
"Hyväksy ne asiat joita et voi muuttaa ja MUUTA ne, jotka voit!"

                              Tee hyviä valintoja ja Ole Oman Elämäsi Sankari <3




tiistai 10. tammikuuta 2017

Puhutaanko hetki onnellisuudesta? Voi että, miten minua ihmetyttääkin monien ihmisten ajatusmaailma. On näitä: "Sitten kun minulla olisi sitä ja tätä, niin olisin onnellinen, sitten kun asuisin siellä tai täällä, niin olisin onnellinen, sitten kun saisin rakennekynnet tai silikonitissit, niin olisin onnellinen, sitten kun saisin sen rästilaskun maksettua, niin olisin onnellinen, sitten kun saisin lapsen, niin olisin onnellinen ym ym. Lista olisi loputon. Olisitko oikeasti sitten koko loppuelämäsi onnellinen? Oletko aivan varma, ettet halua sen jälkeen enää ikinä mitään ja oletko aivan varma, ettet joudu kaikista materiaalista tai ulkoisista seikoista huolimatta kokemaan enää ikinä sydänsuruja, menetyksiä, riitoja, sairastumista jne? Eikö sen onnellisuuden löytymisen syy pitäisi lähteä jostain syvältä ja voiko se edes muka olla kokoaikaista? Jonkun unelma on vaan yksinkertaisesti haluta olla onnellinen. Eikö siis silloin pitäisi miettiä niitä asioita, mitkä tekevät onnelliseksi ja miettiä, että miten voisi saavuttaa ne? Luuletko, että onnellisuuden voi tuoda tarjottimella joku toinen ihminen? Joudun valitettavasti kertomaan, että ei, niin ei tule käymään. Kaikki syyt, jotka tulevat ulkoapäin ja jotka vaikuttavat onnellisuuteesi, ovat vain hetkellisiä. Mikään niistä ei ole pysyvää. Jos annat onnellisuutesi jonkun muun käsiin, joudut aina pettymään. Onnellisuus tai sanoisin pikemminkin tyytyväisyys omaan itseensä ja elämäänsä on löydyttävä sinusta itsestäsi. On etsittävä asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi, mutta ne eivät saa olla riippuvaisia: rahasta, säästä tai muista ihmisistä. Mielenrauha ja Kiitollisuus ovat suurimpia asioita, jotka tekevät ihmisestä onnellisen. Se, että on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin, saa käydä iltaisin nukkumaan hyvällä omallatunnolla ja pysähtyy miettimään omassa elämässään olevia hyviä asioita eikä mieti ja murehdi niitä, mitä ei ole. Se että hyväksyy asiat, joita ei voi muuttaa, mutta myös muuttaa niitä asioita, joita voi. Unelmia ja päämääriä on jokaisella oltava, mutta niiden eteen on monesti tehtävä töitä tai luovuttava jostain. Kaikkein parhaimmat ja antoisammat unelmat ovat niitä, joita ei rahalla saa. Onnellisuus voi olla päivittäisiä pieniä, suuria hetkiä. Onnellisuus on tunne, että elämä on hyvää. Onnellisuus on meidän omissa käsissämme! Ole onnellinen ja kiitollinen tässä hetkessä, mutta uskalla myös muuttaa elämääsi, unelmoida sekä tavoitella tähtiä! <3 Olet sen arvoinen!



lauantai 31. joulukuuta 2016


Kiitos vuosi 2016. Kiitos kaikista suurista opetuksistasi. Kiitos, että näytit minulle elämän myrskyt, mutta myös ne kauneimmat poutasäät. Kiitos, että opetit minua kunnioittamaan ja arvostamaan itseäni enemmän. Kiitos, että annoit minun kokea surua, menetyksiä ja pettymyksiä. Niistä opin kaikista eniten. Kiitos, että sain myös kokea iloa, suuria siunauksia ja ikimuistoisia hetkiä. Kiitos, että sain viettää aikaa enemmän perheeni ja muiden läheisteni kanssa. Kiitos että sain opetella entistä paremmin ja syvemmin anteeksiantoa, mutta myös omien mielipiteideni ja arvojeni kunnioitusta. Kiitos, että annoit minulle mahdollisuuden kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Kiitos että näytit minulle, kuinka selvitä silloin kun tuntui että taakka on liian suuri kantaa enkä selviä siitä. Kiitos että annoit minulle mahtavia ihmisiä tuekseni. Kiitos että näytit myös ne puolet ihmisistä, joita en ollut ennen nähnyt. Niin hyvässä kuin pahassakin. Kiitos, että opetit minua selviytymään kaikista vaikeuksista ja koettelemuksista. Kiitos, että annoit minulle voimaa pyytää apua, mutta myös olla itse läheisteni tukena silloin, kun he minua eniten tarvitsivat. Kiitos, että opetit minulle entistä enemmän nöyryyttä ja kiitollisuutta. Kiitos, että näytit minulle, että elämä on valintoja. Kiitos, että opetit minua hyväksymään ne asiat, joita en voi muuttaa, mutta myös muuttamaan niitä asioita, jotka pystyn. 
Kiitos! 

Ihanaa, Onnekasta ja Opettavaista Uutta Vuotta 2017 Kaikille!